Mitä pitemmälle elämässä ehtii, sitä runsaammin kokemuksia kertyy niin muista ihmisistä kuin omasta itsestäkin. Joskus voi olla helpompaa muistella elämäntaivaltaan ihmiselle, joka ei tiedä meistä ennalta mitään. Jokaisella on valta ja vapaus valita, mitä piirteitä itsestään mainitsee ja mitä jättää omaksi tiedokseen.
Miten kerron minut?
Vanhat valokuvat ovat oiva keino palauttaa mieleen ajatuksia, tunteita ja kokemuksia tietystä ikävaiheesta. On mielenkiintoista pohtia, kuka on tuo minä tuossa kuvassa ja peilata sitä nykyisyyteen: Kuka olen nyt? Miten minusta tuli minä?
Menneisyyttään ja mennyttä itseään kertova voi itse valita, millä sanoilla tai titteleillä kuvaa itseään, mitä rooleja mainitsee ja mistä kokemuksista tai piirteistä puhuu vuolaimmin. Vaikka ihminen ei juurikaan muutu perustemperamentiltaan, tapahtuu meissä kaikissa kasvua. Muovaudumme tavoiltamme ja mieltymyksiltämme, ja eri piirteet saattavat korostua. Jos emme ole pitkään aikaan tavanneet tuttavaa tai sukulaista, saattaakin olla tarpeellista päivittää kuvaa, jonka hän meistä heijastaa.
Mitä tunteita nousee pintaan, kun katsot itseäsi vaikkapa rippikouluikäisenä otetusta valokuvasta? Jos joku sisaruksistasi olisi luonnehtinut sinua silloin, olisiko hän kuvannut sinua samoilla sanoilla kuin nyt? Toisinaan lapsuus- ja nuoruuskuvat herättävät lämpöä ja lujaa myötätuntoa. ”Voi, kun voisin palata ajassa taaksepäin ja mennä sanomaan tuolle epävarmalle tyttölapselle, että sinähän olet tosi sievä”, eräs seniori totesi katsellessaan kuvaa itsestään teini-ikäisenä.
Miten, miksi ja kenen seurassa minusta tuli juuri tällainen?
Muiden ihmisten kautta otamme elämässä erilaisia rooleja. Toimimme eri ihmisten kanssa hieman eri tavalla. On niitä, joilta opimme ja joita opetamme, ihmisiä joiden kanssa kasvamme tai joita kasvatamme. Joillekin kannamme vastuuta, jotkut ovat tukenamme taatusti ja aina.
Eräs seniorimme tuntee ylpeyttä räväkästä rohkeudestaan ja voimistaan. Hänen pikkusiskonsa oli arka ja pelkäsi ”kaikkia ja kaikkea”. Kun pikkusiskoa kiusattiin, häntä piti tietenkin puolustaa. Isosiskosta tuli heikkojen puolestapuhuja jo lapsena, ja myöhemmin omaksuttu rooli jatkui tuttujen ja tuntemattomien parissa. Lopulta taipumus heijastui myös ammatinvalintaan.
Minkälainen sisko tai veli sinä olit? Jos olet äiti tai isä, minkälaisia kokemuksia päällimmäisenä muistuu mieleen vanhemmuudesta? Erilaisissa elämänvaiheissa omaksumamme roolit ovat kerroksia elämäntarinassamme. Kun muistelemme elämää, tietty lisäkysymys, muistelutilanne ja sen hetkinen mielialakin voivat vaikuttaa siihen, miten kuvailemme itseämme elämäntarinamme päähenkilönä. Yhdessä arvostavan kuuntelijan kanssa voi olla lohdullista etsiä uusia tapoja nähdä itsensä – nyt ja muistoissa.
Minkälaisessa työyhteisössä toimit ja miten sinuun siellä suhtauduttiin? Eräs asiakkaamme kuvailee itseään mielellään entisen ammattinsa kautta. Hän toimi röntgenhoitajana, ja hänellä on juuri siihen tehtävään sopiva, tarkka luonne. Työpaikalla hän koki saavansa arvostusta ja paljon hyvää palautetta.
Ihana, oma itsensä
On tärkeää, että meillä on myös niitä ihmisiä, joille uskallamme olla luontevasti oma itsemme. Kenen ystävä ja uskottu olit? Huomaatko jonkin roolin tai asetelman toistuvan tarinassasi? Monilla senioreilla on kokemuksia siitä, että heihin tukeuduttiin. He olivat kuuntelevina korvina monessa vaikeassa tilanteessa, ja heihin luotettiin.
Huumorilla on muistelussa ja etenkin oman itsen tarkastelussa iso merkitys. ”Minä kun olen aina ollut vähän tällainen hankala”, eräs asiakkaamme virnisti muistellessaan tilanteita, joissa oli ollut avoin ja rehellinen – silloinkin, kun tiedosti, että olisi ollut toisille helpompi myötäilemällä ja olemalla hiljaa. Rivien väliin mahtui ylpeys siitä, että uskaltaa iästä riippumatta olla oma itsensä ja sanoa mitä ajattelee, pyrkimättä mielistelemään toisia.
Minkälainen on sinun elämäntarinasi? Kuka ja minkälainen on sen päähenkilö? Kerro tarinasi, kerro itsesi. Annetaan yhdessä aikaa ja arvoa tarinallesi.
